Ylivilkkaana kasvanut
Ylivilkas lapsi, intohimoinen aikuinen. Olin itse lapsena erittäin energinen ja ylivilkas. Ala-asteen ensimmäinen opettajani oli eläköitymässä oleva, kuria arvostava rouva, joka jatkuvasti joutui mainitsemaan käytöksestäni. Enkä yhtään ihmettele. Vanhasta 1. luokan reissuvihkosta löytyy upeita merkintöjä, jotka todistavat lahjomattomasti sen ajan piirteistäni: "Antti on kuin ikiliikkuja, ei rauhoitu levollisesti paikalleen! Varsinkin ollessaan luokan ulkopuolella, esim. voimistelusalin pukuhuoneessa tämä voimistuu huutamiseksi, valojen napsutteluksi, jne. Sen sijaan puhekin on luokassa muminaa, epäselvää. Ruokailussa Antti sotkee ympäristöään niin että vierustovereista ei ole miellyttävää. Jopa äänekkäät röyhtäilyt säestävät ruokailua!" Näin aikuisena muistan sen lapsuuden vilpittömän ilon, joka syntyi kun pääsi purkamaan energiaa muiden kanssa. Oli se sitten leikissä, urheilussa tai vaikka ruokalassa! Koulukaverit saattoivat vaan nauraa ja se huomio vaan kasvatti innostusta...